Lisää kuvia eiliseltä matkalta

Eilen oli herätys 5.30 ja lähdettiin 6.30 ajamaan kohti pohjoista. Suunnitelmana oli Karin kanssa ajella pitkin pohjois Norjaa ja kuivailla kaikkea mahdollista mitä vastaan tuli.
Laitettiin videokamera kiinni auton nokkaan niin saatiin lähes koko matkalta videokuvaa josta saadaan hyvää matskua meijän mainos traileriin sekä, tehdään varmaan vielä erikseen moottoripyöräilijöille omat video.

Ajeltiin pohjoista kohti ja huomattiin matkalla että maisemaan tuli todella paljon lampaita. Siellä ne menivät vapaana ja nukkuivat millon kekskellä tietä. Se oli aika hauskaa ja hassua koska sellaista ei kyllä suomessa nää.

Oltiin ajeltu jo jonkin aikaan ja maisemat oli jo ihan mielettömiä, harmitti vaan hieman että ilma oli aika tasaisen harmaa joten emme päässeet todistamaan mitään upeaa auringon nousua joka olisi merenrannalla näyttänyt aivan upealta mahtavien maisemien kanssa.
Pian saavuttiin pikkuiseen merisaamelaisten kylään. Se oli pikkuinen paikka missä oli vanhoja merisaamelaisten asuntoja. Ne olivat kuin hobitti taloja ruohokattoineen. Paikassa oli myös vanhoja esineitä muistuttamassa vanhoista ajoista.

Kun tutkiskelimme ja kuvasimme Veeran kanssa ympäristö ilmeistyi kuin tyhjästä lauma poroja ihan nenän eteemme. Olimme toivoneet näkevämme poroja koko matkan ajan ja nyt niitä oli sitten aika moinen kansa.

Sitten matka jatkui kohti pohjoisempaa. Olimme matkalla erääseen kaupunkiin (lisätään nimi myöhemmin koska ei voi muistaa) jossa pysähtyisimme hetkeksi. Mitä pohjoisemmaksi menimme, sitä enemmän matkavarrella oli poro laumoja ja vuonot jyrkkenivät ja kivi muuttui liuskekiven kaltaiseksi. Maisemat olivat upeita. Matkan aikana kohtasimme myös vesisadetta joka oli jo aikamoinen kun pääsimme kaupunkiin.

Kaupunkin oli aika söpö ja pieni ja kävimme siellä syömässä ja tutustumassa pieneen matkamuisto kauppaan. Näimme myös aika hienon ilmiön ku meressä lähellä rantaa oli jättimäinen kalaparvi ja se oli houkutellut luokseen tuhansia merilintuja.

Tämän jälkeen matka jatkui kohti erästä toista kylää (jonka nimi myöskin lisätään myöhemmin) jossa meidän oli tarkoitus mennä pienelle lunniajelulle merelle, mutta valitettavasti olimme juuri myöhästybeet edellisestä lähdöstä ja seuraavaan lähtöön olis useita tunteja ja sää ei ollu puolellamme. Satoi aika rankasti ja tuuli aivan mielettömän paljon. Päätimme sitten jatkaa matkaa.

Ajellimme monia tunteja pitkin pohjoisinta Norjaa nähden hienoja tuntureita sekä aivan mielettömän paljon poroja. Niitä oli pyydetty niin nyt niitä kyllä saatiin.

Sitten ajelimme taas toiseen pieneen kylää ja kävimme siellä kääntymässä. Jouduimme välillä vähän säätämään autoon kiinnitetyn videokameran kanssa sillä vesisade ja tuuli tekivät ilmasta niin kylmän että akku loppui odotettua nopeammin. Onneks meillä oli kaksi samanlaista kameraa mukana niin pystyimme vaihtamaan toisen tilalle kun toinen on finaalissa.

Ja taas matka jatkui. Olimme menossa kohti Norjan Atlantin puoleista rantaa ja päätimme käydä sellaisessa pikku kaupungissa kuin Havøysund. Se oli todella söpö ja kaunis pikku kaupunki. Merenrannassa korkealla vuonolla oli tuulivoimamyllyjä jotka näyttivat todella hienolta. Tässä vaiheessa olimme saaneet sään jo puolellemme ja aurinko paistoi ihanasti. Ajoimme korkealle ylös vuonon päälle jolla sijaitsi pieni kahvila ja näköala paikka. Siltä näki suoraan avomerelle. Paikka oli aivan upea mutta ihan tajuttoman kovan tuulen takia ei siellä kovin kauaa viihtynyt.

Kävimme kahvilla ja sitten lähdimme ajamaan takaisin alas päin. Sitten matka alkoi kohti takaisin Skoganvarrea. Vaikka takaisintulo matkalla näimme jo toiseen kertaan samoja maisemia, olivat ne edelleen niin hienoja ettei mitään järkeä.

Kun olimme jo taas ajelleen jo melkoisen tovin ajoimme vielä hakemaan hieman rapuja. Veera päätti itsekkin ostaa rapuja mukaan koska täällä ne maksavat ihan naurettavan vähän verrattuna suomen hintoihin.

Ravut oli haettu ja sitten enää ajoa takasin Skoganvarreen. Olimme takaisin täällä noin 20.30 eli reissussa oli kirjaimellisesti oltu koko päivä. Mutta oli kyllä todella hieno reissu!

JÄRRIKALA!

Viime loppuviikosta meillä ei ollut kamalasti valokuvausreissuja sillä osa henkilökunnasta oli lomalla joten pysyttelimme leirintäkeskuksen lähettyvillä ja suunittelimme Skoganvarre tienvarsikylttejä. Lauantaina kuitenkin pääsimme käymään Silfarin kanjonilla. Vesi oli kauniin vihreän sävyistä joka houkutteli uimaan. Harmi vain että tuuli sen verran ja oli pilvistä ettemme pystyneet näkemään kanjonissa uivia lohia.

Matkalla tuli myös puheeksi ettei osa meistä ollut koskaan maistanut valaan lihaa. No suuntasimme tietysti lähimpään kauppaan ja ostimme 1,6kg klöntin. Liha oli peräisin lahtivalaasta ja yllättyimme siitä että kuinka punaista liha oli. Ainakin minä odotin samanlaista väriä kuten kalanliha on mutta onhan valaat nisäkkäitä.  Vielä suurempi yllätys oli se että liha maistui aivan naudanlihalta ja valaan liha on täällä halvinta lihaa. 

Sunnuntaina kävimme soutelemassa viereisessä järvessä ja kävimme saamelaisten uhrisaaressa.  Odotimme kyllä löytävämme saarelta jotain joka vahvistaisi miksi saarta kutsutaan uhrisaareksi mutta löysimme vain kepin jossa oli jotain (ehkä?) saameksi.

Eilen sitten pääsimmekin taas hieman tosi hommiin. Lähdimme meidän kalastusoppaan Jarin kanssa noin kahdeksaksi tunniksi kalastamaan lohta.  Heti kun auto oli parkissa näimme ensimmäisen lohen joka hyppäsi vastavirtaan. Edes kaupan kalatiskillä emme ole koskaan nähneet niin suuria kaloja.  Minä ja Camilla  kuvailimme Jarin kalastusta ja kaikkea mitä ympärillämme oli, esim lampaita jotka saivat alueella liikkua vapaasti ilman aitauksia.  Lohet vain hyppelivät mutta kova tuuli vaikeutti perhokalastusta.  Pysyttelimme saman joen ääressä mutta vaihtelimme paikkaa ja yhdessä joen mutkassa     jokin kala jo tarttui kiinni mutta pääsi nopeasti irti.  Tuuli vain yltyi ja satoi sen verran että hetkeen ei viitsinyt pitää kameroita esillä.  Me olisimme olleet jo valmiita luovuttamaan mutta koska Jari tahtoi selvästi jatkaa emme sanoneet mitään. Lopulta sade lakkasi ja vaikka tuuli ei ollut yhtään hellittänyt, päätimme tehdä nuotion että pääsimme paistamaan makkaraa Jarin vielä kalastaessa. Taas kerran kävi  kala perhossa mutta pääsi jälleen vapaaksi. Kello oli yli viiden ja Jarin kalastuslupa oli loppumassa kuudelta joten keräsimme kamppeemme ja teimme lähtöä. Jari halusi kuitenkin vielä pysähtyä ensimmäisessä paikassa missä olimme olleet ja mekin halusimme vielä yrittää saada videokuvaa hyppäävästä lohesta ja siinä me myös onnistuimme.  Hyppäämisen taltiointi tuntui jo voitolta ja se korvasi kolmen tunnin sateessa seisomisen mutta sitten Jari huusi että nyt on kala kiinni.  Ja se oli iso. 

15 minuuttia kuvasimme kuinka Jari väsytti suurinta lohta minkä olimme koskaan nähneet, 122cm ja 18,08kg. Lopulta kun lohi oltiin saatu ylös se tuotiin lerintäkeskukseen ja jos naiset soittelevat toisilleen uusista kengistä niin miehet soittelevat toisilleen kaloista.  Saimme hyvää videomateriaalia kalastuksesta mainostraileria varten mutta toivottavasti pääsemme vielä kuvaamaan lisää.